Lasten kanssa reissussa

Viikko sitten lähdimme tyttöni, ystäväni ja hänen kahden pienen lapsensa kanssa kotimaanmatkalle Savonlinnaan. Tarkoitus oli kirjoittaa reissusta ja siellä sattuneista kommelluksista havaintoja ylös jo aiemmin, mutta perjantaina kotiuduttuamme Lilli sai kuumeen, ja viikonloppu onkin mennyt enemmän tai vähemmän taapero sylissä, ja yötkin ovat olleet levottomia. Oireet viittaavat siihen, että tulossa on jälleen lisää hampaita: taapero ei suostu syömään lusikalla ja on huonolla tuulella. Toivotaan, että hampaat pian puhkeavat, ja pieni pääsee eroon kivustaan! <3

Onni onnettomuudessa on se, että hammaskivut alkoivat vasta palattuamme reissusta. Savonlinnassa olosta Lilli oikein nautti! On hienoa nähdä oma lapsi poissa tutusta ympäristöstä toimimassa uusien ihmisten kanssa. En ole tajunnutkaan, miten rohkea ja ulospäinsuuntautunut Lilli on. Minulla on vasta tämä yksi lapsi, ja toisten äitien kanssa jutellessa ja muita äitejä tavatessa huomaa, miten erilaisia lähes samanikäiset taaperot voivat olla. Perillä majoituimme ystäväperheen luona. Heille on syntynyt kaksi kuukautta sitten pieni tyttö, ja ennestään heillä on yksi kaksivuotias poika. Yksi syy vierailulle olikin mennä katsomaan tätä ihanaa pientä tulokasta. Matkalla olivat mukana tosiaan toinen ystäväni ja hänen kaksi lastaan: kahdeksankuinen tyttö ja kaksivuotias poika. Perillä meitä oli siis yhteensä neljä aikuista ja viisi lasta. Menoa riitti!

Olin varautunut siihen, että kolmen taaperon ja kahden vauvan matkassa ei tule tylsää hetkeä. Minut kuitenkin yllätti se, miten riemuissaan Lilli oli kokoisestaan seurasta. Sanotaan ettei alle kolmivuotias vielä osaa leikkiä kovin vuorovaikutteisia leikkejä, mutta vuorovaikutukseen minun yksivuotiaani toisten lasten kanssa innokkaasti pyrkii. Erityisesti vähän vanhemmat ja osaavaiset lapset kiinnostavat Lilliä. Junassa hän leimaantui 4- ja 6-vuotiaisiin sisaruksiin, jotka ottivat reippaan taaperoni auliisti mukaan leikkeihin. Lilli on suloinen, kun hän ei osaa vielä pelätä tai varoa kanssakäymistä toisten lasten kanssa lainkaan. Eihän hänelle ole tullut muiden lasten seurassa vielä ainuttakaan huonoa kokemusta. Perillä parhaat leikit keksi Lillin mielestä ystäväperheen kaksivuotias, ja Lilli seurasikin tätä joka paikkaan. Voi että miten hauskaa oli pomppia isäntäväen sängyllä tai heiluttaa hurjasti vauvan sitteriä. Vauva ei onneksi ollut sillä kertaa kyydissä!

Uteliaana kyselin kahdelta ystävältäni, miten arki kahden pienellä ikäerolla syntyneen sisaruksen kanssa on sujunut. Meillähän on edessä sama elämäntilanne ensi syksynä, jos vain kaikki sujuu raskaudessa hyvin. Molemmat kertoivat, että mustasukkaisuutta on ollut, ja pääsin todistamaan näitä tilanteita ihan livenäkin. Pienen vauvan tuoreelle isoveljelle vaikea tilanne tuntui olevan vauvan imetys, ja sitä minä olen vähän miettinytkin. Pitää tosiaan yrittää järjestää Lillille jotain todella kivaa tekemistä aina imetyshetkien ajaksi tai ottaa hänet toiseen kainaloon.

Kävimme tyttöjemme kanssa paikallisessa vauvakerhossa (Lilli hyväksyttiin mukaan, vaikka hän onkin taapero) ja pienellä kirppiskierroksella. Kaksivuotiaat jäivät siksi aikaa yhdessä ystäväni miehen hoiviin. Palattuamme oli toinen kaksivuotiaista aika levoton ja illan mittaan hän läpsi kahta muuta taaperoa, yritti kampata Lillin ja teki muita ikäviä juttuja saadakseen huomiota. Vasta silloin me aikuiset ymmärsimme, että lapsi todennäköisesti oireili vain sitä, että oli jäänyt hoitoon ja äidistä eroon vähäksi aikaa vieraassa paikassa. Ovat nämä pienet herkkiä muutoksille ja itse ilmoittavat, jos asiat eivät mene heidän kannaltaan hyvällä tavalla. Ystäväni taapero onneksi rauhoittui seuraavana päivänä saatuaan tarpeeksi huomiota ja syliä. Minäkin yritin välillä pitää kahdeksankuista sylissä, että taaperolle riittäisi äidin huomiota. Siitä Lilli tuli tietenkin mustasukkaiseksi! On meilläkin edessä jännittävät ajat ensi syksynä, mutta jostain syystä suhtaudun tulevaan luottavaisesti ja innokkaasti. Kyllä minulta (ja mieheltäni) vielä riittää syliä ja rakkautta - myös kahdelle.

Masussa oleva vauvakin muistutti reissussa olemassaolostaan hauskalla tavalla. Taaperoiden ja vauvojen mentyä nukkumaan tarkoitus oli viettää naisten leffailtaa herkkujen ja hyvän elokuvan parissa. Idea oli hyvä, mutta itse en muista kuin leffan alkuhetket. Olin kertakaikkiaan niin väsynyt illalla (kiitos raskauden), että simahdin jossain välissä sohvalle. Ystäväni olivat kantaneet Lillin matkasänkyineen viereeni, ja siitä heräsin aamulla ilman mitään muistikuvia leffasta. Herkkuja sentään ehdin syödä eli vauvakin sai osansa! :D

Sisarussuhteista ja mustasukkaisuusteemasta olisi kivaa lukea enemmän ja saada hyviä lukuvinkkejä. Odotan syksyä innolla, mutta myös jännityksellä. Mitenkähän Lilli mahtaa pikkusisarukseen suhtautua? Mustasukkaisuutta tulee melko varmasti - onhan sitä ollut jo ystävien vauvojakin kohtaan. Haluaisin oppia hyviä keinoja lähestyä mustasukkaisuutta. Kaikki tunteet ovat taaperolle sallittuja, mutta vauvan satuttaminen ei. Entä mitenkähän voisin ohjata taaperoa myönteiseen käytökseen. Voisin ottaa häntä mukaan vauvan hoitoon, ja tietenkin yrittää antaa isosisarukselle tarpeeksi huomiota. Taidamme tällä viikolla käydä ostamassa Lillille oman vauvanuken! Harjoittelu on hyvä aloittaa ajoissa.